19. Päivä

Franz Josef

Epäonninen päivä!

Aamulla lähdimme kävelylle Sannan ja Nikin kanssa. En kuitenkaan voinut kävellä jäätikölle saakka, sillä tiedossani oli kauan odotettu helikopteri lento. Yheltä piti tavata porukalla ja lähteä kohti helikopteri lentoa. Lentoa jäätiköiden ja vuorten päälle. Paikalle päästyämme ilmoittauduimme, mutta sitten piti vielä venata kahteen et saisimme kuulla lennämmekö vai emme pilvisestä säästä johtuen. Noin puoli kolme he kertoivat että valitettavasti lento on peruttu. Olin tästä hyvin surullinen sillä olin todella innoissani että pääsisin helikopterin kyytiin, ja olin suunnitellut päivänkin niin etten voisi tehdä muuta kuin pelkän lennon, vaikka muutakin tekemistä olisi ollut tarjolla. He antoivat vaihtoehdon, että voi yrittää mahtua myöhempiin lentoihin, jos ne lennetään, mutta eivät voineet sanoa 100% varmuudella lentäisikö mikään kone kyseisenä päivänä. Pohdin kokeilisinko onneani ja jäisin odottamaan, ja EHKÄ näkisin jäätikön ylhäältä, vai lähdenkö kävelylle ja varmasti näkisin jäätikön. No lähin sit poies ku halusin keretä tehdä kävelyn ja takaisin hostellilla piti olla ennen seitsemää Pizza festivaalia varten. Kaikki muut jäivät vielä sinne kopteri firmaan kyselee onko illan lennoilla vielä tilaa.

Lähdimme Kingan kanssa kävelylle, tavoitteena tehdä viiden tunnin lenkki ihan jäätikön reunalle saakka. Parin tunnin jälkeen tavoitimme kuitenkin tien pään. Mutta emme haluamaamme määränpäätä. Olimme monen sadan metrin päästä jäätiköstä, ja kaikkialla luki että tie suljettu (oletettavasti aikaisemmin riehuneen myrskyn takia) ja näin kävelykin oli täysi floppi enkä jälleen saanut mitä olin lähtenyt hakemaan. Palasimme kaupungille ja kävellessämme kopteri firman ohi törmäsimme Cowboyhin. Hän kysyi innoissaan minkälainen lento oli ja suruissani vastasin että se peruttiin. Cowboy hämmentyi ja sanoi kuulleensa että kaikki pääsivät tänään ilmaan.... Anteeks MITÄ? No mentiin sisälle kysymään asiaa ja tottahan tuo oli. He olivat lentäneet sitten kuitenkin. Päivä ei olisi voinut mennä siis huonommin. Ulkona törmäsin vielä kahteen saksalaiseen keiden kanssa minun oli tarkoitus lentää ja he hehkuttivat innoissaan kuinka upea reissu oli ollut ja kuinka minun olisi pitänyt olla siellä... Ei mitään tilannetajua kun ylistävät matkaa jo valmiiksi itkuiselle kaverille. Cowboy lupasi selvittää onko jotain tehtävissä, mutta mitä turhaa. Eihän se hänen vikansa ollut, ja itse olin päätökseni tehnyt kun lähdin pois. Silti harmitti. Onneksi illan pizza buffet festivaali piristi päivää.

Huomenna yllätyksiä, ja huomattavasti parempi päivä.

<3 Susse