7. Päivä

Waitomo

Aamulla aikaiseen bussin kyytiin ja muutamien tuntien ajomatka Waitomoon. Waitomossa odotti yksi loman parhaimmista aktiviteeteista -Black Water Rafting. Tämä aktiviteetti ei ollut mikään halpa, mutta ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen.

http://www.waitomo.com/black-water-rafting/

Seikkailu alkoi ensin pukemalla märkäpuvut (?) päälle ja tietenkin kauniilla ryhmäkuvalla. Sitten kouluttauduimme miten laskeutua köyden avulla alas ja pian olinkin jo matkalla alas kohti pimeää luolaa vain otsalamppu ja kaukana alhaalla kuuluva kannustava naisääni seuranani. Tiimalasin muotoisen luolan läpi laskeutuminen yksin köyden avulla oli jännittävä kokemus ja alhaalla aukesi pimeä luola jonka katosta loisti himmeä sininen valonkajo. Muutamat kymmenet kiiltomadot loivat maagisen tunnelman ympärillemme kuin istuimme hiljaa ja odotimme että kaikki kuusi ryhmäläistämme olivat päässeet laskeutumaan alas luolaan.

Jatkoimme matkaa kohti syvemmälle luolaa ja kuulimme tarinoita miten kyseinen luola on syntynyt ja mitä eroa on katosta roikkuvalla ja maassa ylöspäin kasvavilla tippukivillä. Pian eteemme ilmestyi vaijeri, ympärille puettavat valjaat ja hyppy alas pimeyteen tuntemattomaan. Olin kolmantena jonossa ja peloissani, että hyppy vaijerin avulla oli todellakin suoritettavassa pimeässä. Mitä jos törmäisin seinään, tai joku jää alleni? Opas sanoi ettei koskaan pidä kertoa jos pelottaa ja virnuili omahyväsesti ja heitti minut alas pimeyteen.

Matka pysähtyi kuitenkin lyhyeen. Etenin ehkä metrin kielekkeeltä ja roikuin vaijerin varassa pimeydessä. Opas huuteli takanani olinko liukunut jo alas ja sanoin että en, olen jumissa. Hän nauroi, laski vaijeri ja liuin jälleen vain vähän alaspäin kun jälleen hän kysyi, entä nyt. Olin edelleen jumissa, roikkuen ilmassa enkä nähnyt mitään ympärilläni. Opas veti minut takaisin ylös, antoi kunnolla vauhtia ja niin minä syöksyin kovaa vauhtia alas. Luolan katto loisti kirkkaudellaan kun sadat kiiltomadot valaisivat luolan seiniä. Liuku matka oli upea, mutta vauhdin takia myös pelottava.

Näin jatkoimme matkaa jälleen syvemmälle luolaa, nautimme kuumasta kaakaosta ja kakun palasesta sisäisen virtauksen rannalla ja sitten hyppäsimmekin veteen. Mukaamme saimme kellukerenkaan joissa voimme istua samalla uiden pitkin virtausta. Menimme aina luolan päätyyn saakka ja takas saimme kellua täydessä hiljaisuudessa vain ihastellen kauneinta näkyä maailmassa. Pimeä luola, sadottain kiiltomatoja ja kellukkeen alla liplatteleva vesi. Upeaa! Matkalla törmäsimme myös Gandalfin näköiseen tippukivi muodostelmaan luolan seinämässä.

Pitkän taipaleen jälkeen viileässä virtaavassa vedessä istahdimme jälleen lasilliselle kuumaan ja taas jatkoimme matkaamme vedessä. Noin pari tuntisen seikkailun jälkeen saavuimme matkamme päätöshaasteen eteen. Jokaisen tuli kiivetä ylös pitkin vesiputousta. Vesiputouksen virtaus oli voimakas ja luola kohtuullisen kapea, mutta kokemuksena kiipeäminen oli hauskaa, jännittävää ja ainutlaatuista. Selviydyimme kaikki ulos pimeydestä takaisin päivänvaloon monta kokemusta rikkaampana. Kokemus oli myös fyysinen ja samalla rentouttava ja ryhmämme jäsenet nivoutuivat yhteen kuin perhe. Jaoimme salaisuuksia ja tutustuimme paremmin toisiimme ja nautimme yhdessä luolan taianomaisesta kauneudesta ja selviydyimme yhdessä haasteellisista virtauksista ja ankeriaista. Ehdottomasti yksi parhaimmista aktiviteeteista koko reissun aikana.

<3 Susse